Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreiden tietojen mukaan lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ovat yleistyneet merkittävästi viime vuosina. Erityisesti 13–17-vuotiailla tytöillä on havaittu huomattavaa kasvua diagnoosien määrässä.
ADHD-diagnoosien yleisyys vuonna 2023
Pojat:
- Alakouluikäisistä pojista noin 11 % on ADHD-diagnoosin.
- 13–17-vuotiaista pojista noin 10 % on diagnosoitu ADHD:llä.
Tytöt:
- Alakouluikäisistä tytöistä noin 4 % on ADHD-diagnoosin.
- 13–17-vuotiaista tytöistä noin 6 % on diagnosoitu ADHD:llä.
Sukupuolierot ja kehityssuunnat
Vaikka ADHD-diagnoosit ovat yleisempiä pojilla, sukupuolierot ovat kaventumassa. Erityisesti 13–17-vuotiailla tytöillä diagnoosien määrä on kasvanut voimakkaasti, mikä viittaa siihen, että tytöillä ADHD tunnistetaan usein myöhemmin kuin pojilla.
ADHD diagnoosien kehittyminen. Lähde THL
Alueelliset erot
ADHD-diagnoosien yleisyys vaihtelee merkittävästi eri hyvinvointialueilla. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa 13–17-vuotiaista pojista 21,5 % ja tytöistä 9,2 % oli saanut ADHD-diagnoosin. Vastaavasti Pohjanmaalla luvut olivat huomattavasti alhaisempia.
Asiantuntijoiden huolenaiheet
Asiantuntijat ovat huolissaan alueellisten erojen mahdollisista syistä, kuten eroista diagnosointikäytännöissä tai ympäristötekijöissä. ADHD-liitto korostaa, että vaikka yleistyminen voi kertoa parantuneesta tunnistamisesta, on tärkeää varmistaa diagnoosien oikeellisuus ja välttää ylidiagnosointia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ovat yleistyneet, mutta alueelliset ja sukupuolisidonnaiset erot herättävät kysymyksiä ja vaativat tarkempaa tutkimusta.
ADHD diagnoosien myötä samalla ADHD lääkkeiden käyttö on kasvanut. Hyvinvointialueesta riippuen lääkeitä käytettiin alakouluikäisistä pojista 6,1–18,3 %. Vastaava luku tytöillä on 1,7–7,7 %.
Tulevaisuudessa on arvioitu, että ADHD-diagnoosien vuosiesiintyvyys voisi nousta jopa 15 %:iin alakouluikäisillä pojilla ja 8–10 %:iin 13–17-vuotiailla tytöillä. Tämä ennuste korostaa tarvetta tarkastella alueellisia eroja ja kehittää yhtenäisiä käytäntöjä diagnosoinnissa ja hoidossa.
